Kalevan kisat

Nyt ne on takana, ensimmäiset Kalevan kisat nimittäin!
Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta, minkä sain eilen kokea. Se oli huikea - jotain aivan uskomatonta!

Tässä kisaviikonlopun tunnelmia tiivistetysti:
Perjantai aamuna suuntasimme auton keulan kohti Kuopiota. Matka meni nopeasti ja pian olimmekin äidin ja isän kanssa Kuopiossa. Pikainen visiitti kisatoimistossa ja Väinölänniemen stadionilla. Stadion oli mahtavalla paikalla ja mahtavan tunnelman pystyi heti aistimaan - aloin odottaa jo sunnuntaita! :)

Matkamme jatkui kuitenkin kohti Vesantoa. Olin reissussa vanhempieni kanssa, kun heidän lajinsa (hirvenjuoksu) sm-kisat sattuivat olemaan samana viikonloppuna. Oli kiva käydä nuuhkimassa kisahuumaa hieman erilaisessa ja erittäin jännittävässä lajissa. Tiivistetysti hirvenjuoksussa yhdistyvät juoksu, ammunta ja arviointi ja kaikkien osa-alueiden on onnistuttava mieliäkseen taistella hyvistä sijoista.

Vesannolle tullessamme bongasin heti urheilukentän, jossa tekisin pienen verkan ja vähän avaavia. Kenttä olikin hellyyttävän suloinen tiilimurskakenttä. Juuri sopiva pikkuisista jalkavaivoista toipumassa olevalle. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, en voinut kuin hymyillä. Tunne oli mahtava! Harmi, ettei puhelin tullut mukaan kentälle, enkä saanut siitä yhtään kuvaa.

Vanhempieni kisan jälkeen matkamme jatkui kohti Karttulaa ja Marjakartano Hussolaa, josta olimme varanneet mökin viikonlopuksi. Mökkimme, maisemat ja koko ympäristö olivat aivan mahtavat. Järvimaisema, rauhallista maaseutua ja ystävällistä henkilökuntaa! Voin suositella paikkaa, jos sattuu Karttulassa päin lomailemaan.

Perjantai-iltana söimme hyvin, katsoin kisoja, kävin pienen iltaverryttelyn ihanalla metsäpolulla, jonka varrelta löysin metsämansikoita ja vattuja. Nam! Näiden jälkeen olinkin valmis nukkumaan.

Lauantaina heräsin virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen ja kävin aamulenkin ihanissa maisemissa. Aurinko paistoi, oli tulossa mahtava päivä. Vanhemmat lähtivät Vesannolle kilpailemaan ja minä jäin yksin mökille. Lueskelin kirjaa, nautin aurinkoisesta säästä laiturilla kahvin ja välipalan kanssa, kokkailin ja rentouduin. Iltapäivällä kävin vähän verkkaamassa ensin juosten, sitten järvessä vesijuosten. Nautin! Illalla vielä Kalevan kisoja telkkarista ja olinkin jo valmis nukkumaan.

Marjakartano Hussola, maisema mökin terassilta!

Ihana ilma, järvi ja laituri- mitä muuta ihminen tarvitsee ;)

Sitten koittikin päivä jota olin odottanut. Aamu käynnistyi taas aamuverryttelyllä, uinnilla ja aamupuurolla. Täytyy myöntää, että aamupalan jälkeen fiilikset vaihtelivat laidasta laitaan. Välillä halusin unohtaa koko juoskun ja jättää sen jopa kokonaan juoksematta. En kokenut kuuluvani kovien juoksijatyttöjen joukkoon ollenkaan. Päivä kuitenkin meni levähdellessä, mökkiä siivoillessa ja odotellessa iltapäivällä olevaa juoksua.

Kun oli aika lähteä kohti Kuopiota, tunsin oloni väsyneeksi ja kisat huonoksi ideaksi. Jännitystä, luulisin. Kuitenkin kun saavuimme kisapaikalle, tunnelma alkoi hiljalleen nousta. Levähdin hetken varjossa, minkä jälkeen olikin jo aika alkaa tehdä verryttelyjä. Verkan aikana näin muita, hymyssä suin verryttelemässä olevia tyttöjä ja fiilis nousi hieman. Kokoontumisteltassa näin lisää tuttuja tyttöjä ja heidän iloiset olemuksensa saivat minutkin rentoutumaan. Ensimmäistä kertaa alkoi tuntua, että pystyin nauttimaan. 17.10 olikin jo aika lähteä kentälle.

Ilma oli tukahduttavan kuuma, mutta onneksi kentälle oli varattu vettä, mitä pystyi puristamaan pesusienellä iholle. Se helpotti! Vielä muutama rullaus radalla ja sitten olikin jo aika asettua lähtöviivan tuntumaan. Juoksijoita oli melko paljon ja lähdimme kahdesta rivistä. Viivalla seistessäni fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea. Se, mikä päivällä oli pelottanut ja tuntunut jopa vastenmieliseltä, tuntui nyt upealta! Tämähän on juuri sitä, mistä nautin: hyvä fiilis, mahtavat urheilijat molemmin puolin samalla viivalla ja juokseminen! Voin sanoa, että nautin kisasta lähdöstä maaliin. Tein oman juoksun, enkä lähtenyt hurjastelemaan liian kovaan vauhtiin. Jalat ja hengitys toimivat ja juoksu tuntui helpolta kolme ensimmäistä kilometriä. Sitten alkoi matka vähän painaa, mutta niinhän on tarkoituskin. Jaksoin kuitenkin puristaa lopunkin ihan hyvin ja maalissa olin iloinen hyvästä juoksusta. Aika oli 18.29,45, mihin olen pitkäksi venähtäneen kisatauon ja helteen huomioon ottaen tyytyväinen. Hivenen jäi tietenkin hampaankoloon, mutta sehän on vain hyvä tulevaisuutta ajatellen! ;)

N 5000m, mahtavia urheilijoita!

Kisan jälkeen fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea. Juttelin muutaman tytön kans, onnittelin heitä hyvistä juoksuista ja ajattelin lähteä tekemään loppuverkkoja. Matkalla tapasin Hennin ja Heinin, jotka olivat myös aikeissa lähteä tekemään loppuverkkaa Ninan ja Sannin kanssa. He kysyivät haluaisinko lähteä heidän kanssaan ja tottahan toki halusin. Loppuverkka ja uinti hymyssä suin kisan jälkeen, mahtavassa säässä ja hienoissa maisemissa näiden upeiden juoksijatyttöjen kanssa kruunasi päivän. Heidän iloiset olemuksensa ja kannustavat sanansa tulen muistamaan aina. Kiitos Nina, Henni, Heini ja Sanni! :)

Sitten olikin aika nousta autoon ja suunnata hyvillä mielin kohti kotia. Toivottavasti pääsen mukaan jälleen ensi vuonna! :)

-Mari

Aloittaminen on aina vaikeinta

Niinpä niin. Näin siinä sitten kävi. Aloitin blogin pitämisen vaikka en koskaan aikonut tehdä niin. No, kun kerta on aloitettu niin jatketaan sitten.

Juoksu näyttelee elämässäni suurta roolia, jotkut varmaan sanoisivat sillä olevan päärooli, mutta itse ajattelen sen kuitenkin olevan sivuroolissa, erittäin tärkeässä sellaisessa. Sivuroolin näyttelijänä juoksu on ollut oikeastaan melkein läpi koko elämäni, jalkapallon, salibandyn, hiihdon, telinevoimistelun ja muiden lajien oheistuotteena. Suuremman roolin juoksu kuitenkin sai monien sattumien kautta.

En oikeastaan itsekään huomannut kuinka juoksu hiipi salakavalasti osaksi elämääni. Niin vain kävi. Kun huippumukava tyttöjen jalkapallojoukkue loppui tyttöjen muuttaessa kuka minnekin opiskelujen perässä, tuli elämääni yhtäkkiä tyhjiö. Se tyhjiö oli paikattava jollain. Jatkoin liikkumista eri muodoissa. Pelasin muun muassa sählyä, kävin kuntosalilla, juoksin, hiihdin, uin ja mitä ikinä keksinkään. Lisäksi leivoin ja kokkailin liikunnan vastapainona.

No, olin sitten kerran juoksulenkillä isäni kanssa. Pyristelin hänen vauhdissaan, koska en tietenkään voinut luovuttaa ja jäädä jälkeen. Niin itsepäinen ja kilpailuhenkinen olen. Tällä lenkillä isäni kertoi SM-maastojen olevan noin vuoden päästä kotipaikkakunnallamme Pudasjärvellä. Hän itse aikoi harjoitella ja osallistua. Siitä syttyi kipinä itsellenikin. Miksi en aloittaisi juoksuharjoittelua, jos olen aina nauttinut juoksusta? Jalkapalloharjoituksissa ja -peleissäkin rakastin juoksemista ja tein molemmissa paljon "turhia" juoksuja. Muistan esimerkiksi saaneeni vihaisia katseita joukkuekavereiltani ehdottaessani kunnon juoksurääkkiä (=tähtijuoksua ;) ) jalkapallotreenien aluksi tai päätteeksi.

Pidin siis tulevia "kotikisoja" mielessä juoksennellessani päättömästi ja vailla mitään tietoa siitä, miten juoksua ja varsinkaan kestävyysjuoksua tulisi harjoitella. Luin kuitenkin Juoksija-lehtiä ja surffailin internetin ihmeelllisessä maailmassa lukien kaikki mahdolliset juoksuun liittyvät kirjoitukset. Niiden avulla pääsin vähän jyvälle siitä, miten kannattaisi harjoitella. Se olikin sitten toinen juttu, miten toteutin treenaamisen. Kun on tottunut jalkapallossa tekemään kaiken täysillä tai ainakin kovaa, on vaikea mennä kevyesti.

Tätä omatoimista valmentamista jatkoin läpi ensimmäisten ja toistenkin SM-maastojen ja satunnaisten ratakisojen, kunnes yhdissä ratakisoissa eräs mies tuli kyselemään juoksemisestani. Siitä keskustelusta alkoi nyt noin vuoden kestänyt yhteistyö nykyisen ja ensimmäisen juoksuvalmentajani kanssa.

Tarina tulee jatkumaan niin oikeassa elämässä kuin täällä bloginkin puolella juoksukisoista, harjoittelusta ja muusta elämästä kirjoitellen.