Juoksu näyttelee elämässäni suurta roolia, jotkut varmaan sanoisivat sillä olevan päärooli, mutta itse ajattelen sen kuitenkin olevan sivuroolissa, erittäin tärkeässä sellaisessa. Sivuroolin näyttelijänä juoksu on ollut oikeastaan melkein läpi koko elämäni, jalkapallon, salibandyn, hiihdon, telinevoimistelun ja muiden lajien oheistuotteena. Suuremman roolin juoksu kuitenkin sai monien sattumien kautta.
En oikeastaan itsekään huomannut kuinka juoksu hiipi salakavalasti osaksi elämääni. Niin vain kävi. Kun huippumukava tyttöjen jalkapallojoukkue loppui tyttöjen muuttaessa kuka minnekin opiskelujen perässä, tuli elämääni yhtäkkiä tyhjiö. Se tyhjiö oli paikattava jollain. Jatkoin liikkumista eri muodoissa. Pelasin muun muassa sählyä, kävin kuntosalilla, juoksin, hiihdin, uin ja mitä ikinä keksinkään. Lisäksi leivoin ja kokkailin liikunnan vastapainona.No, olin sitten kerran juoksulenkillä isäni kanssa. Pyristelin hänen vauhdissaan, koska en tietenkään voinut luovuttaa ja jäädä jälkeen. Niin itsepäinen ja kilpailuhenkinen olen. Tällä lenkillä isäni kertoi SM-maastojen olevan noin vuoden päästä kotipaikkakunnallamme Pudasjärvellä. Hän itse aikoi harjoitella ja osallistua. Siitä syttyi kipinä itsellenikin. Miksi en aloittaisi juoksuharjoittelua, jos olen aina nauttinut juoksusta? Jalkapalloharjoituksissa ja -peleissäkin rakastin juoksemista ja tein molemmissa paljon "turhia" juoksuja. Muistan esimerkiksi saaneeni vihaisia katseita joukkuekavereiltani ehdottaessani kunnon juoksurääkkiä (=tähtijuoksua ;) ) jalkapallotreenien aluksi tai päätteeksi.
Pidin siis tulevia "kotikisoja" mielessä juoksennellessani päättömästi ja vailla mitään tietoa siitä, miten juoksua ja varsinkaan kestävyysjuoksua tulisi harjoitella. Luin kuitenkin Juoksija-lehtiä ja surffailin internetin ihmeelllisessä maailmassa lukien kaikki mahdolliset juoksuun liittyvät kirjoitukset. Niiden avulla pääsin vähän jyvälle siitä, miten kannattaisi harjoitella. Se olikin sitten toinen juttu, miten toteutin treenaamisen. Kun on tottunut jalkapallossa tekemään kaiken täysillä tai ainakin kovaa, on vaikea mennä kevyesti.
Tätä omatoimista valmentamista jatkoin läpi ensimmäisten ja toistenkin SM-maastojen ja satunnaisten ratakisojen, kunnes yhdissä ratakisoissa eräs mies tuli kyselemään juoksemisestani. Siitä keskustelusta alkoi nyt noin vuoden kestänyt yhteistyö nykyisen ja ensimmäisen juoksuvalmentajani kanssa.
Tarina tulee jatkumaan niin oikeassa elämässä kuin täällä bloginkin puolella juoksukisoista, harjoittelusta ja muusta elämästä kirjoitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti